August ei vastannut mitään, vaan painoi päänsä riipuksiin. Mutta Edevart sanoi kuin uhitellen: Et suinkaan sinä August liene laskenut lipettiä? Kun kerrot kaikki, mitä olet todella kokenut, siinä on kyllä enemmän kuin tarpeeksi ihmettä Frostan väelle.
Jälleen äänettömyys. Isäntäkin oli vaiti, mutta rypisteli kulmiaan.
Nuoret palvelijattaret tahtoivat nähtävästi hiukan korjata äskeistä pilantekoaan. Toisen mieleen muistui, että August oli joka tapauksessa etevä pelimanni.
Kerrassaan verraton! tuumi toinenkin. Kun hänet vain saa soittamaan.
August: En soita joka päivä.
Joka päivä? Ethän ole soittanut kuin yhden ainoan kerran.
Eikä tulekaan useampia kertoja sitä lajia, urahti August jurosti.
Tyttö tiuskaisi äkäisesti: Ei toki pyydetäkään!
August ja Edevart lähtivät kumpikin renkien makuuhuoneeseen. Edevart kysyi: Mihin helkkarin pesään sinä oletkaan joutunut?
Älä puhu noin kovasti!