Senkin hupsut! vastasi August hymyillen, mutta vilkaisi samalla isäntään nähdäkseen, oliko hän sanonut liian paljon.
Toiset matkivat hänen nordlandilaismurrettaan ja oikoivat sitä — senkin hyväkkäät, trøndelagilaiset, joiden kotipaikoilla puhutaan koko Norjan kaikkein kamalinta murretta!
Edevartia alkoi harmittaa toverinsa puolesta.
Illallisen jälkeen talon emäntä kysyi: Missä olette tutustuneet?
Olemme lapsuudentuttavat, vastasi Edevart ruveten tahallaan puolustamaan toveriaan. Olemme samasta pitäjästä, minä olen ollut hänen perämiehenään.
August: No niin, eikö siis ole totta, että minä olen ollut laivurina ja jahdin päällikkönä?
Voipa olla tottakin, vastasi emäntä yliolkaisesti. Minä siitä vähät.
Kukaan teistä ei tahtonut uskoa sitä, intti August.
Äänettömyys.
Hm! murahti isäntä. On kai lupa uskoa tai olla uskomatta sinun kertomuksiasi.