II
August täällä!
Hän oli talon töissä, ei siis ollutkaan matkustanut Bergeniin ottamaan merimiehen pestiä suurille merille, vaan maleksinut Trøndelagissa paikasta paikkaan, toimitellen yhtä ja toista pientä milloin missäkin.
Hän tuli tupaan illalliselle äänettömänä ja vähäpätöisenä, pisti lakkireuhkansa kainaloon ja etsi katseillaan paikkaa pöydästä. Hän oli talossa tavallisena palkollisena.
Edevart oli juuri saanut lupaan yösijan talosta. Hän istui penkillä katsellen ympärilleen. Isossa tuvassa oli myös pari palvelustyttöä, kumpikin työn touhussa, sekä muutamia lapsia ja puolikasvuisia. Pöydällä oli iso puurovati ja maitoa. Pöydän kohdalla riippui kattolamppu.
Edevartin nähdessään August hymyili ällistyneenä ja kurkotti kaulaansa paremmin nähdäkseen. Edevart puolestaan tuijotti toveriinsa kauan saamatta sanaa suustaan: No mutta — sinäkö, August, täällä? Kuka sitä olisi osannut odottaa?
Talon isäntä tuli tupaan. Hän käveli raskain askelin, näytti olevan uuvuksissa. Hän oli nuorenpuoleinen, voimakas mies, vaalea täysiparta ja pysty nenä; hänellä oli yllään työvaatteet ja jalassa pitkävartiset saappaat. Hän katseli ihmeissään toveruksia, jotka olivat noin odottamatta tavanneet toisensa ja kertoivat toisilleen kuulumisiaan.
Tämä on kulkukauppias, jolle lupasin yösijan, selitteli emäntä. Voi maata renkien huoneessa.
Mies ei sanonut sanaakaan, vaan istuutui pöytään ja tarttui lusikkaansa. Muutkin istuutuivat illallispöytään, viimeisenä kaikista August, joka oli seisonut hetken paikallaan kuin epäröiden.
Illallisen aikana nuoret tyttölapset puhelivat hiljaa Augustin kanssa. He tuntuivat pitävän häntä vähän kuin pilkkanaan, mutta August ei siitä välittänyt, hymähtelihän vain hiukan heidän pilanteolleen; tuntui jo olevan siihen tottunut. Edevart tunsi jälleen toverinsa sellaisena, jollainen tämä oli ollut kotona Poldenin tuvissa, siellä hän myös istui hyväntahtoisesti myhähdellen toisten pitäessä hauskaa hänen kustannuksellaan. Tämä oli aivan toinen August kuin se, joka seisoi Lokin kannella ja käski ja komenteli kuin paras amiraali. August istui tuossa kuin masentuneena, tuntui sietävän aika paljon. Palvelustytöt ja lapset puolestaan ehkä juuri vieraan kulkukauppiaan uhalla panivat parastaan, menivät pilanteossaan koko pitkälle ja kysyivät, kelpasivatko Augustin kultahampaat puuron puremiseen.