Nyt se oli sanottu! Hän oli tuhlannut hukkaan monta päivää saadakseen tavata erästä tiettyä naishenkilöä. August ei olisi välittänyt tuon vertaa omastatunnosta eikä muusta semmoisesta, vaan ajatellut vain hetken ärsyttävää huvia. Edevart tunsi olevansa verrattoman paljon rehellisempi ja oikeamielisempi.

Magnus huokasi helpotuksesta: Vai niin, vai lähdet kohta? Onko sinulla jo kaikki kunnossa?

Käyn vain maksamassa tynnyrintekijälle. Niin, Magnus, mitäs muuten ajattelet tästä minun yrityksestäni? Edevart kysäisi sitten ollakseen oikein ystävällinen tuota toista kohtaan ja tiedustaakseen hänen mielipidettään.

Mitäkö siitä ajattelen? Pitäisinpä itseäni oikein onnen poikana, jos tämä vene ja nämä tavarat olisivat minun!

Vai niin tuumit? No niin, kiitos vain avusta!

He erosivat. Edevart kävi maksamassa tynnyrintekijälle asumisestaan ja olostaan ja purjehti sitten kohta matkoihinsa. Hän lähti kyntämään merta, kiertävä rihkamatavarakauppa mukanaan.

Olihan tietysti tällaisessa veneellä liikkumisessakin omat haittansa ja hankaluutensa. Edevartin täytyi valita jokin sopiva paikka kiinnekohdakseen ja samoilla sieltä käsin lähiseutu ristiin rastiin. Kun se oli tehty, täytyi palata takaisin veneelle ja jatkaa matkaa seuraavaan sopivaan pysähdyspaikkaan. Hänen matkansa olisi käynyt paljon nopeammin, jos hän olisi kulkenut jalkapatikassa. Ainoana etuna tässä oli se, että vene oli samalla varastopaikkana ja kantoi kaiken, mitä ei voinut ottaa säkkiin.

Edevart painui vähän kerrassaan etelään päin, myi tavaroita kohtuullisiin hintoihin ja ansaitsi kuitenkin hyvin. Hän tuli huomaamaan, että oli tehnyt Fosenlandetissa erittäin edulliset kaupat. Ollin päivän tienoissa [heinäkuun 29. p.] hän saattoi lähettää Romeolle tuntuvan summan velan lyhennykseksi, ja kuitenkin hänelle itselleen jäi vielä hyvästi rahaa. Mutta parasta kaikesta oli tämä vapaa, riippumaton elämä ja laiskantyö; hän oli oma herransa, saattoi kulkea tai maata paikoillaan, miten vain mieli teki. Tämä oli oikeaa joutilaan elämää, ja se sopi hyvin siihen rikkinäisyyden ja herpautuneisuuden tilaan, johon hän oli joutunut.

Edevart purjehti Trondheimin vuonoon, kierteli koko länsipuolen ristiin rastiin, tunkeutui Namdaleniin asti ja palasi sitten takaisin sisämaan pitäjien kautta. Kesä oli mennyt, syksy jo pitkälle kulunut, lumet maassa.

Frostassa hän tapasi eräässä talossa Augustin.