Etpähän lainannut mitään. Sain nuotan sinulta. Ja lähetithän minulle
Fosenista rahakirjeen.
Edevart sysäsi setelit luotaan: En minä aio ruveta istumaan tässä kaiken päivää kuin apina ja repimään leukojani sinun kanssasi!
Ja vihdoinkin viimein Joakim otti rahat, mutta näytti olevan aivan oksentamaisillaan. Ei hän aikonut hellittää noin vain, vaan hautoi jotakin mielessään. Äkkiä hän sanoa pamautti purevasti ja häikäilemättä: Tervetuloa Amerikasta!
Se sattui. Kleivan Josefine kumartui työnsä puoleen vetäen suutaan hymyyn.
Koko kylän väki oli kuullut Edevartin aikoneen lähteä pitkälle matkalle — mutta siitä ei ollut tullutkaan mitään, kaikki oli ollut pelkkää pöyhkeilyä ja suurentelua, vai mitä? Josefine kohotti päätään työstään kuullakseen paremmin.
Edevart näytti hetken ikään kuin nieleskelevän, vaikkei hänellä ollutkaan mitään suussaan: Sika söi eväät.
Joakim: Niinpä niin, sika söi eväät. Taisi ruveta jänistämään.
Vai jänistämään? Ole huoleti, kyllä olisin uskaltanut. Mutta uskonpa tehneeni viisaammin näin.
Miten niin? Joakim ei ollut ymmärtävinään.
Itsehän olet nähnyt, mitä minulla on säkeissäni. Ja veneessä on vielä enemmän.