Kleivan Josefinestakin tuntui kai siltä, että hänen oli ruvettava välittämään, joten hän virkkoi: Sinulla on kai pirtojakin?
On minulla veneessä pirtoja, harvempia ja tiheämpiä, mitä numeroa vain tahdot.
Mutta sinähän, Edevart, olet oikein pomomies! Oli siunattu asia, että tulit. Sillä sen perästä kun Gabrielsen löi rukkaset pöytään ei ole tahtonut saada yhtään mitään.
Minulla on nelihanka lastissa ääripuuta myöten, virkkoi Edevart.
Pitäisi siitä joksikin aikaa riittää tavaroita poldenilaisille.
Mistä olet saanut ne? tutkaili Joakim.
Mistäkö saanut? Tavaratko?
Niin, sillä ethän ole vain varastanut niitä jostakin?
En viitsi kuulla sinua!
Sillä silloin joudut tiilenpäitä lukemaan! jatkoi Joakim. Ja kun sinulla sitten on kädessä ruunun hansikkaat, niin jopa tulikin kaunis mies kotiin!
Kleivan Josefine hymyili jälleen sovitellen. Mutta ei kai sinulla ole siivilöitä?