Missä olet käynyt sen saamassa? hän kysyi synkästi.
Hahhaa! Mistäkö muka olen sen saanut? vastasi Ragna. Täällä kotona.
Kukas on ollut tekijänä?
Silloin Ragnaa nauratti vieläkin enemmän, ja hän toisti Teodorin omat sanat: Sen tekijänäkö! Minä kysyn, kenen se on?
Sinähän puhut kuin keitetystä lampaan päästä. Ikään kuin et olisi käväissyt pääsiäisenä kotona!
Niin kyllä, mutta siitähän on vasta kolme viikkoa. Ja minkänäköinen oletkaan nyt!
Äänettömyys.
Tahdon tietää sen! kiljaisi Teodor hypäten pystyyn.
Mutta Ragna oli ollut kovin näppärä ja sukkela koulussa, ja samanlainen hän oli ollut koko ajan sen jälkeenkin. Hän taisi päässälaskua ja osasi muutenkin pitää puoliaan: Niin no, siinä tapauksessa se on vanhempi. Sinä menit Lofooteille helmikuussa ja nyt on ristinpäivä. Niin että laske vaikka itse!
Ragna sai Teodorin petetyksi. Ragnalla oli kuin ketulla kaksi tietä luolastaan. Teodor ei tiennyt lopulta, mitä uskoa, ja istuutui taaskin. Ja myöhemminkin Ragna puheli asiasta Teodorille pilkaten säälimättä tämän synkkiä epäluuloja. Niin turvalliseksi pikku Ragna tunsi itsensä.