Kasvaako meri? Elääkö se?
Ei se elä. Se kasvaa vain kerran päivässä ja samoin kerran yössä. Se on sellaista, etten osaa selittää sen paremmin. Se nousee rannoille korkealle.
Miten ylös se nousee?
Haabjørg kyselee kyselemistään koko ajan heidän kiivetessään polkua taloon.
Syödään päivällistä, pestään astiat ja lähdetään sitten koskelle. Se on metsän takana, sinne päästään kapeita, mutkittelevia karjanpolkuja. Haabjørg juoksee edellä poiketen vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle puiden väliin. Lapsi on malttamaton ja odotuksen kiihkossa. Äidin täytyy väliin huutaa hänet takaisin tielle.
Kumpaa meistä hän enemmän muistuttaa? kysyy Lovise Magrete.
Edevart painaa nolona katseensa maahan. Poldenissa ei ollut tapana puhua semmoisista asioista vanhempien kesken, jotka eivät olleet naimisissa keskenään. Edevart ei ollut tottunut siihen, mutta nyt hänen oli pakostakin vastattava jotakin. Niin, eikö muistuttane enemmän äitiään, hän virkkaa lopuksi.
Niin, ehkäpä enemmän minua. Mutta en tiedä, ehkä sentään enemmän sinua.
Sekä silmät että tukka. Hänestä tulee kaunis tyttö.
Edevart tahtoo sotkea pois koko asian ja sanoo: Nyt sinun on heti huudettava hänet tänne luoksesi, sillä muuten hän voi joutua liian lähelle koskea.
Haabjørg! huutaa äiti.