Lovise Magrete tarkasti heti kääröä ja huoahti sitten helpotuksesta:
Hyvä! Tämä on oikea! Lähdetään nyt kotiin. Oletko valmis?
Olen kyllä.
He eivät olleet ostaneet mitään, eikä heillä ollut mitään kannettavaa veneeseen. Pihalla Lovise Magrete äkkiä pysähtyi kysyen: Oletko käynyt leipomossa?
Leipomossako? En.
Sinulla on valkoinen kädenkuva selässä, virkkaa Lovise Magrete pudistellen Edevartin takkia. Missä tapasit Haabjørgin?
Keittiössä.
Valkoinen kädenkuva, hän sanoo uudelleen. Kaikkien viiden sormen jäljet. Ihan selvästi jauhoja, en saa niitä lähtemään.
Edevart sukaisee takin päältään siinä paikassa ja pudistelee ja hieroo ja hankaa. Hän on raivoissaan ja nolona; hänen mieleensä jo iskee ajatus palata niiltä jalkojensa sijoilta takaisin keittiöön kiittämään syyllistä oikein kädestä pitäen, niin että sormet musertuvat leveää sormusta vasten.
Se sinun "neitsyesi" on tainnut riippua kaulassasi! sanoo Lovise
Magrete värittömin huulin.
Ei ole ollut kaulassani.