Kiitoksia vain paljon, mutta —
Edevartia rupesi säälittämään. Hän ei tuntenut enää mielessään vähintäkään kaunaa, vaan tahtoi olla ystävällinen ja tarttui naisen käteen. Onpa sinulla paksu sormus.
Niin on.
Miksi käytät vihkisormustasi keskisormessa?
Se oli niin väljä.
Niin niin, Magnus on toivonut sinulle kaikkea hyvää ja hankkinut sen vuoksi tavallista isomman sormuksenkin.
Siihen toinen ei vastannut mitään. Hän irroitti kätensä Edevartin kourasta ja oli puuhailevinaan jotakin ruokakomeron perällä, avasi kaapin ovea sen verran, että Edevart saattoi nähdä kaapissa olevan jauhoja, vehnäjauhoja. Mitä ihmettä hänellä saattoi olla siellä tekemistä? Tuo kaikki oli pelkkää neuvottomuutta.
Mutta jopas minä jäänkin tähän koko päiväksi! Edevart huudahti äkkiä kiireesti lähtien saman tien ulos.
Nainen tuli jäljestä. Hänen kasvonsa olivat tuhkanharmaat, ja hän näytti olevan valmis kuristamaan miehen siihen paikkaan. Ovesta mennessään Edevart tunsi naisen käden selässään, tämä kun tyrkkäsi häntä menemään. Lovise Magrete odotteli jo levottomana kuin tulisilla hiilillä.
Viivähdin vähän, virkkoi Edevart.