Edevart: Tietystikin vain näin aluksi. Rakennan sitten lisää.
Entä mihin Haabjørg pannaan nukkumaan?
Sitä täytyy ajatella. Enkäpä Paulinen kanssa? Heistä on jo tullut hyvät ystävät.
Miksi ei. Mutta entä sinä itse? Aiotko jäädä taivasalle?
Minäkö? Älä suotta huolehdi minusta. Aina minä johonkin…
He kävivät katsomassa talon kaikki laitokset. Heidän pistäytyessään piskuiseen navettaan Lovise Magrete veti sen hajua sieraimiinsa huudahtaen: Voi kuinka tutulta tämä tuntuu! Kun lehmät tulevat illalla kotiin, minun pitää päästä lypsämään.
Edevart tarkasti kaupan ja Pauline ilmoitti, mitkä tavarat olivat taas lopussa. Kaipa saadaan uusia tilalle, hän tuumi rauhallisesti. Mutta missä Hosea on?
Hoseako? Hänhän on Ezran kanssa. Et arvaakaan, että he ykskaks menivät kesällä naimisiin! kertoi Paulin hymyillen. Poika oli, kuin olisi henki ollut kysymyksessä hihhihhii, enkä edes tohtinut kirjoittaa sinulle asiasta. Eipä silti, kyllä he voivat hyvin. Se Ezra on oikein aikamies, koko kesän on möyrinyt suollaan, ja kaikki kasvaa siellä ihan silmissä. Heillä on jo kaksi lehmää… Mitä minun pitikään kysyä: Onko tämä nainen sama, jolle yhdessä kirjoitettiin Amerikkaan?
Sama on.
Onko hän ollut naimisissa?