Eikä kuulu! Hosea vakuutti hymyillen. Sillä eihän se huutaja laivuri ollut!
Edevart hätkähti ja tiukkasi: Kukas sitten? Mutta Hosean pidättäessä nauruaan saadakseen vastatuksi asia äkkiä selvisi Edevartille, ja hän huudahti: Ahaa! nyt ymmärrän!
Niin, oletko kuullut mokomaa poikaa! Mutta August sen neuvoi!
Se tulen vietävä August! Vai hänen neuvoaan tämäkin…?
Ezran auttamiseksi. Ezran piti näet saada suoviljelyksensä hyvään alkuun, ja silloin koko kylän miehet kaivoivat Skaaron ruumiin ja Martinuksen lehmän suosta. Kas tässä on juuri se suuri kuivatusviemäri, jonka he silloin kaivoivat.
Edevartia nauratti: Siis toinen hyväkäs makasi täällä suossa ja huusi ja kiljui sunnuntaisin kuin hukkuva! Enpä ole kuullut hullunkurisempaa juttua!
Hosea: Mutta hyvä Edevart, älä veikkonen hiisku sanaakaan koko asiasta!
Ole huoleti. Miten itse sait sen tietää?
Kas asia oli sillä tavalla, etten minä luvannut tulla Ezralle, asumaan tänne kaiken maailman kauhujen ja huutavien kummitusten joukkoon koko iäkseni, ja silloin poika kertoi koko jutun.
Nauroiko edes?