Seuraavaksi päiväksi? Nuoransilmukka oli kaulassa. Lovise Magrete oli siis lujasti päättänyt lähteä taaskin maasta pois?
Niin, hänen täytyi päästä lähtemään täältä.
Täytyi?
En ole tahtonut puhua siitä aikaisemmin. Ne sanat näyttivät aivan kuin vahingossa luiskahtavan Lovise Magreten huulilta, hän asetti nyt kaikki yhden kortin varaan. Hän uskalsi ryhtyä siihen saadakseen rakastettunsa vakuutetuksi; tuskinpa hän oli tullut ajatelleeksi, että siten joutui lopultakin ratkaisemaan asian ja sai itse vastata seurauksista: Lapset kirjoittavat, että heidän isänsä on löytynyt.
Mitä? huudahti Edevart. Onko — onko hän löytynyt?
Niin lapset kirjoittavat.
Se tepsi. Toden totta, Edevartin mielenkiinto heräsi. Olipa tuo pelkkä epätoivoinen päähänpisto tai silkka totuus, joka tapauksessa Lovise Magretelle oli nyt suotu nautinto nähdä Edevart levottomana.
Se ei voi olla totta! tämä mutisi itsekseen
Niin, kukapa sitä olisi voinut uskoa!
Mutta olethan toki hänestä erossa?