Augustia pyydettiin käymään sisään ja kestittiin parhaan mukaan. Vieraan mielestä tupa oli viihtyisä ja mukava. Mutta olitpa sentään pöllö, hän virkkoi sitten Ezralle, kun et tehnyt tätä mökkiäsi isommaksi yksin tein. Sillä ainakin Hoseasta päätellen saatte pian perheen lisäystä.

Eikö mitä! Ezra pudisti päätään kovin viattoman näköisenä. Muuten vain on laiskuuttaan lihonut ja paisunut…

Hosea oli samassa hänen tukassaan kiinni: Kyllä mi sinut lihotan ja paisutan!

Mentiin kaikki yhdessä perunamaalle mäen ylärinteelle. Ezra tonkaisi multaa näyttääkseen, miten isoja mukulat jo olivat. Katsokaapas, kohtapuoleen jo täysimittaisia perunoita! He laskeutuivat suolle — tuolle ihanuuden ja siunauksen suurelle lähteelle. Olki oli nyt kolmen jalan pituista, ja tähkäpäät alkoivat nuokkua jyvien painosta. Siellä täällä vilja oli hiukan laossa, mutta siitä ei ollut enää vaaraa. Jyvät pääsisivät kyllä tuleentumaan leikkuuajaksi.

August oli ihmeissään, karautteli kurkkuaan ja nyökytti päätään, mutta ei virkkanut sanaakaan. He menivät vielä kauemmas suolle, hän hyppi paikoillaan koettaakseen, hytkyikö pohja vielä. Ei hytkynyt enää. Vesi virtaili iloisesti liristen kuivatusviemärissä, ja kaikki epälukuiset salaojat olivat kuivattaneet entisen hyllyvän rimmen lujaksi kamaraksi. Yli koko aukean puski siellä täällä pientä lehtipuun vesaa, jotka olivat päässeet juurtumaan kuivaneeseen maaperään.

August tunsi kunnioitusta tähän maahan uhrattua tavatonta, sitkeää työtä kohtaan; mutta tietysti oli maailman ympäri purjehtineen miehen täytynyt nähdä ihmeempääkin: Tämä niin muistuttaa mieleeni muutamaa paikkaa Australiasta. Kävin siellä kerran; mutta se suo oli paljon suurempi, ja kuivatusviemärikin oli kuin oikea kanava, ja siinä oli niin paljon vettä, että siinä käytettiin vesimyllyä. Niin. Ja syksyllä sitten ei vedätetty jyviä suoraan kotiin, vaan ne jauhatettiin ensin myllyssä jauhoiksi ja vedätettiin sitten täydet jauhosäkit kotiin. Nyt kai kysytte, mihin semmoinen jauhojen paljous saatiin mahtumaan? Kas niillä elätettiin tuhat sikaa, ja sitten myytiin niitä vaunulasteittain.

Kuulijat nyökkäsivät alistuvan näköisinä.

August alkoi jo samassa lohdutella. Olihan tässäkin aika iso aukea, ja paljon oli vettä tässäkin viemäriojassa. Näin silmämäärällä arvioiden — ja minä osaan arvostella asioita yhdellä silmänluonnillakin — täytyy ihmetellä, että olettekin saaneet kaiken toimeksi. Sanokaa minun sanoneeni!

Nuori pariskunta ei voinut sallia silmiensä kostuvan, mutta Augustin puhe liikutti heitä syvästi, ja Ezra sai sanotuksi: Vai niin tuumit! Niin, niinpä vähän tuntuu itsestämmekin!

Montako lehmää teillä on?