Kaksi. Ja sitten vasikka.
Ensi vuonna niitä on kolme, lisäsi Hosea.
Ezra: Asia on sillä lailla, että eukko tahtoo paljon lehmiä, mutta ukko hevosta. En tiedä oikein, kumpi hankitaan ensin.
Hosea mutisi itsekseen — kai oli sanonut samaa satoja kertoja ennenkin:
Hevosesta ei heru maitoa eikä voita!
August alkoi tuumia asiaa. Vaikkei hän ihan pystynyt neuvomaan kaloille, missä niiden oli meressä uitava eikä taivaankappaleille, miten niiden oli kuljettava, ei sentään ollut toista hänen vertaistaan keksimään keinoja ja hyviä neuvoja. Ezran täytyi saada hevonen.
Entä miten se asia on? Kuuluuko suosta vielä huutoa? Ei kuulu. Ei ole kuulunut sen sunnuntain perästä, jona kuului kaksi huutoa peräkkäin.
Molemmat veijarit katsoivat toisiinsa kovin viattoman näköisinä. Hosea seisoi siinä vieressä vaarallisine tietoineen kaikkineen uskaltamatta kohottaa katsettaan.
Lähdettiin katsomaan rakennuksia. August tarkasti ladon ja navetan, mittasi varmana kuin asiantuntija ainakin vaaksanmitalla pilttuut nyökäten hyväksyvästi, mittasi navetanylisten oven, josta isojen heinäkuormien piti mahtua sisään, ja nyökkäsi taaskin. Sitten hän hyppi paikallaan koetellakseen, kantoiko ylisten lattia hevosen, ja nyökkäsi taas kaikelle.
Hänen lähtiessään Ezra kysäisi epävarmasti: Mitä luulet, voisiko hevosen ottaa jo tänä vuonna?
Tänä vuonnako? Ei, ette voi elättää hevosta ja kolmea lehmää sillä niittyalalla, joka teillä toistaiseksi on raivattuna.