Puukolla. Ovat parhaillaan hakemassa lääkäriä.
August ei jaksanut puhua paljonkaan, verta vuoti muka kaiken aikaa, niin hän itse ainakin vakuutteli. Hän sai sentään muutamin sanoin selitetyksi, että sirkuksessa oli joku hullu mies häntä puukottanut. August oli aivan masennuksissaan, kaikki hurjuus ja huimuus olivat kuin pois puhalletut. Varmasti hän nyt kuolee, tunsi olevansa yltä päältä veressä.
Missä sinun haavasi on? Vai rinnassa. No niin, annahan minun se sitoa!
Ei, ei, ne toiset jo sitoivat. Painan koko ajan sidettä, mutta siitä ei ole apua, tunnen selvään, kuinka verta aina vain tihkuu läpi. Kyllä minä nyt kuolen! Kuule, Edevart, nyt minä saan palkkani siitä, mitä silloin tehtiin. Oltiin ihan hulluina, ja se tyttökin kuoli, raukka.
Kenestä sinä oikein puhut?
Siitä neekeritytöstä. Tulimme hänet tappaneeksi. Meitä oli neljä miestä, eihän se raukka semmoista kestänyt; viimeinen meistä taisi vielä pitää liian kauan kättään hänen suullaan.
Olittepa oikein tulen korvennettavan sikoja ja roistoja! Niin oltiin, huokasi August.
Äänettömyys. August haukkoi henkeään sanoen sitten: Kunpa joku panisi kätensä minun pääni päälle!
Edevart: Kätesi sinun pääsi…?
Niin, siunaisi… Pappi.