Edevart alkaa aavistella pikkuveljen tähtäävän puheillaan johonkin ja pääsee siitä täysin selville tämän äkkiä kysäistessä: Mitäs arvelet, Edevart, mitenkähän meidän olisi käynyt, jollei olisi ollut kotia ja vanhempia? Silloin meidän ei olisi käynyt sen paremmin kuin Augustin! Tähdäten vieläkin suoremmin Edevartin arkaan kohtaan hän sanoo: En usko, että kenellekään on hyväksi joutua kodittomaksi ja harhailla paikasta toiseen. Jokaisen pitää pysyä siellä, minne hän kuuluu.
Edevart ei halua vetää suutaan hymyyn. Hän suhtautuu asiaan vakavasti, ajattelee sitä ja virkkaa sitten: Mikäli asia ei ole niinkin, että meidän on pyrittävä eteenpäin — ja koeteltava, mihin parhaiten kuulumme?
Joakim: Emmekö siis kuulu siihen paikkaan, mihin meidät on asetettu? Sillä muuten meitä ei kai siihen asetettaisi. Niinkuin nyt Augustkin: lapsena hän oli ensin yhdessä paikassa, kuten tiedät, mutta sitten niillä ihmisillä ei ollut enää varaa häntä pitää luonaan, ja sitten hän joutui toiseen paikkaan, jossa oli sekä enemmän ruokaa että paremmat vaatteet. Mutta kolmen viikon päästä poika jo karkasi takaisin entiseen asuntopaikkaansa. Olethan itse kuullut hänen kertovan siitä. Ja muistatko, miten hän sanoi, ettei hänellä koko elämänsä aikana ole ollut niin raskasta surua kuin silloin, kun hänen täytyi uudelleen lähteä pois ensimmäisestä, kovin köyhästä olinpaikastaan?
Edevart muisti senkin.
Joakim: Koetellako, minne parhaiten kuulumme? — Niin, hän ainakin on sitä saanut koetella! Kuulummeko parhaiten sinne, jossa saamme runsaamman ruoan, paremmat vaatteet ja enemmän rahaa? Silloin eivät isä ja äiti olisi koko ikäänsä eläneet tyytyväisinä ja kiitollisina täällä Poldenissa, ei, silloin he eivät olisi eläneet paljon onnellisempina kuin sekä August että — että muut, jotka kiertelevät paikasta toiseen tuntematta missään olevansa kotona. Mitäs siitä ajattelet?
En ajattele sitä enkä tätä, mutisi Edevart.
Nyt täällä pohjan puolessa on koko joukko väkeä, jotka eivät tahdo enää pysyä kotona, vaan ovat ruvenneet säästämään matkarahoja, siksi he syöttävät vasikoitaan ja myyvät silloin tällöin lehmänkin. He ovat kuunnelleet Augustin loruja, heidän pitää päästä Amerikkaan.
Niin, moni on ajatellut lähteä sinne, sanoi Edevart.
Joakim: Et suinkaan sinä liene sitä ajatellut?
Edevart: Ajatellut sinne tai ajatellut tänne — ei siitä kuitenkaan mitään tule.