Pauline olisi antanut paljon, jos olisi voinut nähdä Edevartin kasvot tämän tavaillessa kirjettä, mutta isoveli sulkeutui omaan huoneeseensa ja pysytteli siellä kauan näkymättömissä. Hänen tullessaan iltapäiväkahville ei hänestä voinut huomata mitään erikoista, olipahan vain harvapuheinen ja hajamielinen. Sitten lähti taas metsiin kävelemään.

Sillä hetkellä ei ehditty ajatella Edevartia eikä kirjettä sen enempää, sillä Karolus tuli tavallista levottomampana kertomaan olleensa kirkolla ja saaneensa vihdoinkin varmoja tietoja Ane Mariasta. Tämä oli nyt kotimatkalla, tulisi ensimmäisessä vuorolaivassa. Karolus oli neuvoton. Tämä oli vakava asia, ja nyt hän toivoi saavansa oikean kätensä, Joakimin, mukaansa lähtiessään vaimoaan vastaan laiva-asemalle.

Joakim ei tahtonut kieltäytyä. Ylihuomenna siis. Otetaan Edevartin nelihanka.

Mutta onhan minulla vene itsellänikin, huomautti Karolus. Eikö lasketa mieluumminkin minun kahdeksanhankaani talaasta vesille ja lähdetä sillä? Miksi suotta sellaiseen urakkaan?

En osaa sanoa. Ehkä hänellä on paljonkin matkatavaroita.

Se kävi yli Joakimin ymmärryksen. Hän meni äänettömäksi.

Karolus tuumi, että hänen vaimonsa on mukavampi istua kahdeksanhangassa. Ei, miesparka itse oli tullut hupsuksi, oli liiaksi hautonut mielessään vaimonsa kotiintuloa, siksi oli käynyt noin avuttomaksi ja neuvottomaksi.

Otetaan vain nelihanka, tuumi Joakim. Miehet lähtivät soutamaan tiistaiaamuna, ja Karolus oli yhä vielä levoton, mutta nelihanka tuntui sentään olevan aika iso vene sekin. Poldenilainen nainen, Ane Maria, laskeutui siihen reippaasti ja välinpitämättömän näköisenä vaatemytty kainalossa. Hän tervehti kumpaakin kädestä pitäen, ja Karolus hymyili liikuttuneena ja hämillään ja pyysi häntä istumaan peräteljolle. Sitten lähdettiin soutamaan kotiin.

Oli tuo Ane Maria sentään peijakkaan eukko! Tuskin oli lainkaan muuttunut koko aikana, eikö liene vielä ollut sama pukukin kuin vankilaan lähtiessään. Kaunis hän oli ja vakava. Kun Karolus yhä istui tuppisuuna eikä saanut sanotuksi sanaakaan, kysäisi Joakim puheen aluksi: Millainen ilma oli nyt pohjan puolessa?

Kaunis ilma siellä oli, vastasi Ane Maria. Niin, sinäkö se olet,
Edevart?