Hän rupesi heti sullomaan tavaroitaan säkkiin. Sitä tehdessään hän tuli ajatelleeksi, että ehkä voisi antaa öljytamineet takaisinkin, ne kun olivat uudet ja käyttämättömät, mutta silloin Knoff kaiketi luulisi, ettei hänellä ollutkaan rahaa niitä maksaa. Jos hän tekisi oikein, hän ottaisi öljytamineet mukaansa ja jättäisi ne maksamatta. Niin August olisi tehnyt, se mies ei olisi odottanut maanantaihin asti päästäkseen konttoriin maksamaan niin häpeällistä kauppavelkaa. Edevart oli jo oppinut punnitsemaan vähemmän tarkasti tekojensa rehellisyyttä ja oikeutta, jätti karkaamisen sikseen vain siitä syystä, että siitä olisi voinut olla ikäviä seurauksia, tulisi tiedoksi, mitä hän oli tehnyt, ja hän kun oli täällä Lovise Magreten lähettyvillä.
Lovise Magrete! Kumma kyllä, ettei Doppenista ollut koko aikana ketään käynyt täällä kauppapaikassa. Edevart oli tähyillyt joka päivä, olipa kysellytkin, mutta ketään ei ollut nähty. Veneenveistäjä arveli Doppenin olevan niin häpeissään, ettei uskaltanut näyttää silmiään, saattoihan olla niinkin, että hän oli niinä neljänä vuotena, jotka oli ollut vankilassa, saanut jonkin verran rahoja säästöön ja Trondheimista päästessään ostanut kotiinsa kaikenlaista. Mutta joulutarpeita ostamaan tulisivat sekä Haakon että hänen vaimonsa joka tapauksessa kauppiaasta —
Edevartin maanantaiaamuna selvitettyä velkansa ja ollessa valmiina lähtemään tuli Lorensen, kauppapalvelijoiden vanhin tuomaan Knoffin terveisiä, että Edevart saisi siitä päivästä alkaen jahdissa täyden merimiehen palkan. Edevart oli vielä suutuksissaan ja sanoi ei kiitoksia ja että eihän jahti vielä lähtenyt merelle sekä ettei hän pyytänyt Knoffilta rahaa tyhjän vuoksi. Vie hänelle semmoiset terveiset.
Mutta Edevart jätti kuin jättikin säkkinsä tänne, jotta hänellä olisi asiaa käydä vielä kerran talossa säkkiään noutamassa. Hän otti mukaansa vain vaatemytyn.
VI
Vaikka marraskuu oli vasta puolivälissä, oli parkkilaiva Soleglad todella jo palannut matkaltaan ja alkanut purkaa lastiaan. Se oli tehnyt oikean pikamatkan. Kun miehistössä oli useita trondheimilaisia, jotka asuivat maaseudulla, sai August luvan ottaa Edevartin asumaan laivaan. Kummatkin olivat kovin mielissään, kun jälleen tapasivat toisensa, ja paljon heillä oli juteltavaa.
Augustilla oli sormet täynnä sormuksia ja kultavitjat rinnan päällä. Hän ylenkatsoi koko Frolandetin matkaa ja jahdin päällikkyyttä Lofootien matkalla. Se sopi mainiosti Edevartille, hänellä itsellään oli toisia suunnitelmia! August oli kovin salaperäinen omiin aivoituksiinsa lähden, mutta Edevartille hänen täytyi kuitenkin ilmaista, että hän nyt oli tulemassa melkeinpä maailmankuuluksi. Muutaman päivän kuluttua oli esimerkiksi Levangerin markkinat.
— Mitä sinä siellä…?
Sielläkö? Saat sitten nähdä!
Asiasta ei sillä kertaa puhuttu enää sanaakaan, mutta August viittasi kädellään ympärilleen ja ilmoitti kautta rantain, että hänellä oli Solegladissa kätkössä kalleuksia vähin joka paikassa.