"Mikä miehen nimi on?" kysyi hän kääntyen pukillaan.
"Kierulf, viljakauppias Kierulf."
Ajuristakin tuntui, että sellainen mies oli olemassa. Eikö hänellä ollut tapana kulkea vaaleassa takissa?
"Mitä?" huudahdin, "vaaleassa takissa? Oletteko hullu? Luuletteko minun hakevan teekuppia?" Tuo vaalea takki tuli kuuluviin hyvin sopimattomasti, turmeli koko miehen ajatuksissani, minkälaiseksi olin hänet ajatellut.
"Minkä sanoittekaan hänen nimekseen? Kierulf?"
"Tietysti", vastasin, "onko siinä jotakin merkillistä! Nimi ei miestä pilaa."
"Eikös hän ole punatukkainen?"
No saattoihan olla, että hänellä oli punainen tukka, ja kun ajuri mainitsi sen, olin äkkiä päässyt varmuuteen, että hän oli oikeassa. Tunsin kiitollisuutta tuota ajuriparkaa kohtaan ja sanoin hänelle, että hän oli arvannut miehen aivan oikein, asianlaita oli tosiaankin niin kuin hän sanoi, olisi suorastaan harvinaista, sanoin, nähdä sellaista miestä ilman punaista tukkaa.
"Mahtaa olla sama, jota olen kyydinnyt pari kertaa", sanoi ajuri.
"Hänellä oli pahkakeppi?"
Tämä teki miehen ilmieläväksi minulle ja minä virkoin: