"Kylläpä menettelittekin hullusti!"
"Älkäähän!" huudahdin halusta sanoa vastaan, ärsyttää häntä, se ei ollutkaan niin alhainen ja halpamainen teko kuin hän kehnoissa myyjänaivoissaan kuvitteli. Minä en tietystikään pitänyt rahoja, se ei olisi koskaan juolahtanut päähänikään, minä puolestani en tahtonut niillä hyötyä, nousihan perin rehellinen luontoni sellaista vastaan…
"Minnekä te sitten ne panitte?"
Minä annoin ne vanhalle, köyhälle mummolle, sellainen mies minä olin, minä en unohtanut kokonaan köyhiäkään…
Hän seisoo mietiskellen hetkisen tätä, joutuu nähtävästi ymmälle, olinko rehellinen mies vai en. Vihdoin hän virkkaa:
"Eikö teidän ennemmin olisi pitänyt luovuttaa rahat takaisin?"
"Ei, kuulkaapas", vastaan, "minä en tahtonut saattaa teitä pulaan, tahdoin säästää teitä. Mutta siinä on kiitos, kun ollaan jalomielisiä. Nyt olen täällä selittämässä teille koko juttua, ettekä vähääkään häpeä, ette tee mitään lopettaaksenne riidan kanssani. Siksipä pesenkin käteni. Muuten annan teille palttua. Hyvästi!"
Läksin ja iskin oven lujasti kiinni jälkeeni.
Mutta palattuani kotiin, huoneeseeni, tuohon surulliseen luolaan, likomärkänä kosteasta lumesta, polvet vapisten päivän vaelluksista, menetin heti paikalla kopeuteni ja masennuin uudelleen. Kaduin hyökkäystäni myyjäparan kimppuun, itkin, tartuin kurkkuuni, rangaistakseni itseäni kehnosta työstäni, ja teuhasin kamalasti. Hän oli tietysti ollut hirvittävässä pelossa paikkansa menettämisestä, ei ollut uskaltanut nostaa mitään melua noista viidestä kruunusta, jotka liike oli menettänyt. Ja minä olin käyttänyt hänen pelkoaan hyväkseni, olin kiusannut häntä äänekkäällä puheellani, iskenyt häntä joka sanallani. Ja kaupanhoitaja itse oli kai istunut viereisessä huoneessa valmiina lähtemään katsomaan, mitä meidän kesken tapahtui. Ei, halpamaisille töilleni ei ollut enää mitään rajaa!
No, mutta miksi minua ei sitten pidätetty? Asia oli siis saatettu loppuun. Olin melkein ojentanut käteni rautoja vastaanottamaan. Mitään vastarintaa en olisi tehnyt, olisin päinvastoin ollut mukana auttamassa. Taivaan ja maan herra, antaisin päivän elämästäni saadakseni yhden onnellisen sekunnin! Koko elämäni yhdestä hernerokasta! Kuule minua vain tämän kerran!…