"Tahtoisin niin mielelläni jonkin muiston Teiltä, kun nyt matkustatte pois", sanoi hän. "Minä pyytäisin Teiltä jotain, mutta kai liian paljoa. Antaisitteko minulle Aesopuksen?"
En aprikoinut, lupasin heti.
"Ehkäpä Te sitten tuotte sen huomenna", sanoi hän.
Menin.
Vilkaisin ikkunaan. Ei ketään.
Nyt oli kaikki mennyttä…
* * * * *
Viimeinen yö majassani. Minä mietiskelin, minä luin hetkien kulkua; kun aamu tuli, valmistin viimeisen ateriani. Oli kylmä päivä.
Miksi pyysi hän minua itseäni tuomaan koiraa hänelle? Halusiko hän puhella kanssani, sanoa minulle viimeisiä sanoja? Minulla ei ollut toivomista enää. Ja miten hoitaisi hän Aesopusta? Aesopus, Aesopus, hän kiusaa sinua! Minun tähteni hän ruoskii sinua, ehkäpä myös lellittelee sinua, mutta kaikessa tapauksessa ruoskii aina ja alituisesti ja rääkkää sinut pilalle…
Kutsuin Aesopuksen luokse, taputtelin sitä, painoin pääni sen päätä vasten ja otin kiväärini. Se alkoi jo haukkua ilosta ja luuli, että me lähtäisiin metsälle. Painoin taas päämme yhteen, asetin kiväärin suun Aesopuksen niskaan ja liipaisin.