Hankin miehen, joka maksusta vei Edvardalle Aesopuksen ruumiin.
XXXVII.
Illan korvissa oli postilaiva lähtevä.
Menin laiturille, kapistukseni olivat jo laivassa. Herra Mack puristi kättäni ja rohkaisi minua sillä, että minulle tulisi hyvä matkailma, hupaisa ilma, hän itse matkustaisi varsin kernaasti jonkun matkaa moisella säällä. Tohtori asteli tuolta, Edvarda tuli jälestä; minä tunsin, että polveni alkoivat vavista.
"Me tahdoimme nähdä Teidät perillä laivassa", sanoi tohtori.
Ja minä kiitin.
Edvarda katsoi minua kasvoista kasvoihin ja sanoi:
"Minun täytynee kai kiittää Teitä Teidän koiranne edestä." Hän mytisti suutaan, huulensa olivat valkeat. Taas oli hän teititellyt minua.
"Milloin lähtee laiva?" kysyi tohtori joltakin mieheltä.
"Puolen tunnin päästä."