Minä en virkkanut mitään.
Edvarda kääntelehti kiihdyksissä sinne tänne.
"Tohtori, emmekö jo lähde kotiin?" kysyi hän. "Minä olen tehnyt sen mikä minulla oli asiaa."
"Te olette toimittaneet asianne", oikaisi tohtori.
Edvarda nauroi hänen ijänikuisten oikaisujen nöyryyttämänä ja vastasi:
"Enkö minä sanonut jotensakin niin?"
"Ette", vastasi tohtori kursailematta.
Katselin tohtoria. Tuo pikku mies pysyi kylmänä ja lujana; hän oli tehnyt suunnitelmansa eikä poikennut niistä hiventäkään. Ja jos hän kuitenkin joutuisi tappiolle? Siinä tapauksessa ei hän sittenkään näyttäisi olevansa voitettu, hänen kasvonsa eivät vetäytyneet piirteisiin koskaan.
Ilta hämärtyi.
"Niin, hyvästi nyt", sanoin minä, "ja kiitos kaikesta."