"Täällä me kaksi nyt kykötämme Indian metsissä ja ajamme riistaa, vai? Eikö tämä ole hurjan hassua? Malja kaikille maailman valtakunnille ja maille, ja malja kaikille kauniille naisille, naiduille ja naimattomille, etäisille, läheisille! Ho-hoo! Ajatelkaas miestä, jota kosii vaimo, naitu vaimo!"
"Kreivitär!" sanoin minä pisteliäästi. Sanoin sen hyvin pisteliäästi, ja se koski häneen, hän virnisti kuin koira, sillä se koski häneen. Sitten rypisti hän yhtäkkiä otsaansa ja alkoi räpyttää silmiään ja harkita perin pohjin, oliko nyt ilmaissut liikaa, niin juhlallisen suurena piti hän tuota salaisuuttaan. Mutta samassa juoksi parvi lapsia majallemme ja huusi: "Tiikerit, hohoi, tiikerit!" Tiikeri oli kaapannut lapsen melkein kylän viereltä, viidakkoon kylän ja joen välille.
Tuskin kuuli sen Glahn, joka oli humalassa ja särkyneellä sekapäällä, kun jo tempasi rihlansa ja juoksi minkä ehti viidakkoon; hänellä ei ollut edes hattua päässään. Mutta miksi otti hän nyt rihlan eikä haulikkoa, jos kerran oli niin rohkea kuin kehui? Hänen oli kahlattava virran yli, joka oli vaarallista, mutta virtahan oli tietysti melkein kuiva aina sadeaikaan saakka; jonkun hetken päästä kuulin kaksi laukausta ja kohta sen jälkeen kolmannen laukauksen.
Kolme laukausta yhteen elukkaan! ajattelin minä; jalopeurakin olisi kellistynyt kahdella laukauksella, ja nyt ammutaan vain tiikeriä! Mutta eipä noista kolmestakaan laukauksesta ollut hyötyä, lapsi oli jo revitty kuoliaaksi ja melkein syöty, kun Glahn saapui; ellei hän olisi ollut niin humalassa, ei hän olisi yrittänytkään sitä pelastaa.
Yön rehjosteli hän kokonaan naapurimajassa, erään lesken ja hänen kahden tyttärensä keralla, Jumala ties kenen keralla heistä.
Kahteen päivään ei Glahn ollut selvänä niin siunattua hetkeä, ja hän olikin saanut paljon tovereita juopottelemaan kanssaan. Hän vaati minua turhaan mässäykseen, hän ei enää aprikoinut mitä sanoi ja haukkui minun olevan mustasukkaisen.
"Lemmenkateus sokaisee Teidät", sanoi hän.
Lemmenkateus! Minä kateellinen hänelle!
"Kuulkaas", sanoin minä, "minäkö kateellinen Teille! Mistä minä olisin
Teille kateellinen?"
"No, siis Te ette ole kateellinen", vastasi hän. "Minä muuten tervehdin tänä iltana Maggieta, hän pureskeli kuten aina jotain suussaan."