Minä muistan vielä hyvin erään päivän. Se oli minun kesäni tulon päivä. Aurinko alkoi jo paistaa yöllä ja kuivasi märän maan aamuksi, ilma oli leyhkeä ja kevyt viimeisestä sateesta.
Iltapäivällä minä menin laiturille. Vesi lepäsi ihan tyynenä, me kuulimme naurua ja rapatusta kaukaa saarelta, jossa miehiä ja naisia askarteli kalain kimpussa. Se oli iloinen iltapäivä.
Vai eikö ollutkin iloinen iltapäivä. Meillä oli ruokaa ja viiniä mukana koreissa, suuri seurue kahteen venekuntaan jakautuneena, nuoria naisia vaaleissa puvuissa. Minä olin tyytyväinen, minä hyräilin.
Ja veneessä minä sitten ajattelin mistä kaikki, nämä nuoret inehmot olivat ilmestyneet. Siellä oli nimismiehen ja piirilääkärin tyttäret, pari kotiopettajatarta, pappilan naiset; minä en ollut nähnyt heitä ennen, minä en heitä tuntenut, ja kuitenkin olivat he niin luottavaisia, kuten olisimme olleet jo kauan tuttuja. Minä tein silloin tällöin vikoja, minä olin tullut tottumattomaksi seurustelemaan ihmisten kanssa ja sinuttelin usein nuoria naisia; mutta siitä ei pahastuttu. Minä sanoin kerran: Rakas, tai: Rakkaani; mutta minun menettelyäni hemmoteltiin eikä oltu tietävinään että niin sanoin.
Herra Mackilla oli kuten tavallisesti kovettamaton paidanrinta timanttihakoineen. Hän näytti olevan erinomaisella tuulella ja huusi meidän veneestä toiseen:
"Varokaa putelikoria, hullut! Tohtori, Te vastaatte pulloista."
"Hyvä!" vastasi tohtori toisesta veneestä. Ja pelkästään nämä kaksi huutoa vesillä veneestä toiseen tuntuivat minusta niin juhlakkailta ja iloisilta.
Edvardalla oli päällä sama puku kuin eilenkin, ikäänkuin hänellä ei olisi ollut toista pukua tai kuten hän ei olisi tahtonut pitää toisia. Samat olivat kengätkin. Minusta eivät hänen kätensä näyttäneet oikein puhtailta; mutta päässä oli hänellä aivan uusi höyhenhattu. Värjättyä jakkuaan piti hän istuessa allaan.
Herra Mackin tahdosta minä ammuin laukauksen maihin päästessä, kaksi laukausta, molemmat piiput, sitten huudettiin eläköötä. Me nousimme saarelle, kuivausväki tervehti meitä kaikkia ja herra Mack jutteli työläistensä kanssa. Me löysimme päivänkakkaroita ja voikukkia ja pistimme niitä napinläpiin; jotkut löysivät sinikelloja.
Ja vesilinnut parvissaan rääkyivät ja huusivat ilmassa ja karikoissa.