"Mikä huoli Teitä nyt on ruvennut painamaan yhtäkkiä, Edvarda? Jospa tietäisitte, miten minä siitä kärsin."

"En tiedä", vastasi hän. "Huoli kaikesta. Ah jospa nuo ihmiset lähtisivät heti pois, kaikki. Ei, ette Te; muistakaa, että viivytte viimeiseksi."

Ja jälleen herättivät nämä sanat sielussani elämän ja silmäni näkivät valkeuden auringonpaisteisessa salissa. Rovastin tytär tuli luokseni ja rupesi tarinoimaan kanssani, minä toivoin hänet sinne missä pippuri kasvaa, ja vastailin töykeästi. Tahallani minä en häneen katsonut, koska hän oli puhunut minun eläimen katseestani. Hän alkoi jutella Edvardalle, että muudan herra oli ajanut häntä takaa kerran kadulla ulkomailla, muistaakseni Riiassa.

"Se ajoi yhä ja yhä, kadulta toiselle ja hymyili minulle", sanoi hän.

"No oliko se sitten umpisokea?" tokaisin minä muka Edvardalle mieliksi.
Ja keikautin samalla olkapäitäni.

Neitonen ymmärsi heti karkeat sanani ja vastasi:

"Kai se tietysti oli, kun viitsi seurata näin vanhaa ja rumaa kuin minä."

Mutta Edvardan kiitollisuutta en saanut, hän lähti vetäen ystävätärtään mukaansa, he kuiskailivat keskenään ja pudistelivat päätään. Siitä alkaen sain olla aivan yksin.

Tiima vieri vielä, vesilinnut alkoivat herätä kareilla, niiden huudot kuuluivat avoimista ikkunoista saliin. Ilo tulvahti sielussani kuullessani näitä ensimäisiä linnun huutoja ja minä kaipasin merelle, kareille…

Tohtori oli jälleen tullut hyvälle tuulelle ja lumosi kaikki mieltymään itseensä, naisväki hyöri ja pyöri hänen lähitteillään. Tuoko se nyt on minun rivaalini? ajattelin minä ja ajattelin myös hänen rampaa jalkaansa ja hänen kehnoa vartaloaan. Hän oli ruvennut hakemaan uutta sukkeluutta siunaillessaan, hän sanoi: "Kuolema ja kidutus", ja aina kun hän vannoili näillä hassuilla sanoilla, rähähdin minä nauruun. Tuskissani pälähti mieleeni kohdella tätä miestä niin vaatimattomasti kuin suinkin voin, koska hän oli rivaalini. Minun suussani oli tohtori aina ensimäisenä ja viimeisenä, minä huusin: Hoi kuulkaa, mitä tohtori sanoo! ja minä pakoitin itseni nauramaan ääneen hänen sanansutkauksilleen.