Hän ei salli minun lähteä viimeiseksi talosta… Minä vaelsin mäkeen verkalleen, päilyillen eteeni ja taakse, metsän laidassa seisatuin. Viimein, odotettuani puoli tuntia, asteli tohtori vastaani, hän oli nähnyt minut ja kulki nyt ripeästi. Ennenkun hän ehti sanoa mitään, nostin minä hattuani koetellakseni häntä. Hän nosti myös hattuaan. Minä tunkeuduin aivan liki häntä ja sanoin:
"Minä en tervehtinyt."
Hän astui askeleen takaperin ja tuijotti minuun.
"Ettekö tervehtinyt?"
"En", sanoin minä.
Hiljaisuus.
"Niin, samantekevää muuten mitä teitte", vastasi hän kalveten. "Minä olin menossa hakemaan keppiäni, jonka unohdin."
Tähän ei minulla ollut mitään sanottavaa; mutta minä kostin toisella tapaa, minä asetin kiväärini poikittain hänen eteensä kuten koiralle ja sanoin:
"Hyppää!"
Ja minä viheltelin ja houkuttelin häntä hyppäämään.