"Mitä en luulla, Eeva?"
"Minä en tullut tänne tavatakseni Teitä, kulin vaan ohi…"
Ja tumma puna nousee hänen kasvoilleen.
XXI.
Jalastani oli minulla yhä edelleen huolta ja kiusaa, usein yöllä sitä syyhytti ja minä en saanut unta, yhtäkkiä viilsi sitä pisto ja ilman muuttuessa kolotti sitä ilkeä luuvalo. Sitä kesti monta päivää. Mutta minä en jäänyt ontuvaksi.
Päivät kuluivat.
Herra Mack oli palannut ja minä olin pian kokeva, että hän oli palannut. Hän otti minulta veneen pois, minä jouduin pulaan, ei ollut vielä metsästysaika eikä ollut mitä olisin ampunut. Mutta miksi riisti hän minulta veneen näin muitta mutkitta? Pari herra Mackin laiturityöläistä oli soutanut merelle aamulla vierasta.
Minä tapasin tohtorin.
"Minulta otettiin vene", sanoin minä.
"Tänne tuli vieras", sanoi hän. "Häntä on soudettava merelle joka päivä ja tuotava illalla takaisin. Hän tutkii meren pohjaa."