Sitten tapasin herra Mackin toisen kauppapalvelijan. Tartuin hänen käteensä ja sanoin:
"Sanokaa Kristuksen tähden, ettekö Te Sirilundissa enää yhtään pelaa vistiä?"
"Pelataan, hyvin usein", vastasi hän.
Hiljaisuus.
"Minä en ole viimeaikoina voinut tulla seuraan", sanoin minä.
Soudin merelle kalahaudalleni. Sää oli käynyt painostavaksi, sääsket kuhisivat parvissa ja minun täytyi polttaa koko ajan tupakkaa suojellakseni itseäni. Koljat näykkivät, minä nostelin tuon tuostakin, sain hyvän saaliin. Kotimatkalla ammuin kaksi ruokkia.
Kun tulin laiturille, tapasin sepän. Hän oli siellä töissä. Pälähtää päähäni, kysyn häneltä:
"Lähdettekö kotiinpäin?"
"En", vastaa hän, "herra Mackilta sain työtä aina sydänyöhön."
Nyykäytin päätäni ja ajattelin itsekseni: hyvä on.