"Voisin", vastasi hän.
Minä en paljoa kuule tuota vastausta, mutta minä tunnen sen hänen hengityksestään, minä huomaan sen hänestä, me sylellemme kiihkeästi toisiamme ja hän antautuu tiedotonna aivan.
* * * * *
Tunnin kuluttua suutelen minä Eevaa hyvästiksi ja lähden menemään.
Vastaan tulee ovella herra Mack.
Herra Mack itse.
Hän sävähtää ja tuijottaa tupaan, seisoo siinä kynnyksellä ja tuijottaa.
"Noo!" sanoo hän eikä kykene muuta, hän on kuin pökerryksissä.
"Ette ajatelleet tapaavanne minua täällä?" sanon minä tervehtien.
Eeva ei hievahda.
Herra Mack selkenee, tulee merkillisen varmaksi, vastaa:
"Erehdytte, juuri Teitä minä etsinkin. Minä tahdoin Teille huomauttaa, että ensimäisestä päivästä huhtikuuta viidenteentoista elokuuta on kielletty ampumasta laukaustakaan lähempänä kahdeksannes peninkulmaa pesä- ja untuvapaikoilta. Te olette tänään ampunut kaksi lintua saaren luota, siellä oli näkijöitä."