"Glahn, minulla oli vain puhumista Teille…"
Minä keskeytän:
"Uskallanko pyytää Teitä viemään terveiseni herttualle."
Katsomme toisiamme. Minä olen valmis keskeyttämään häntä heti kun hän vain sanankin virkkaa. Viimein valahtaa tuskan piirto hänen kasvoilleen, minä katson poispäin ja sanon:
"Suoraan sanoen, antakaa sille prinssille rukkaset, neiti Edvarda. Se ei ole kelvollinen mies Teille. Minä vakuutan, että hän nykyjään aprikoi vain ottaisiko Teidät vaimokseen vai ei, ja siihen Te ette voi tyytyä."
"Ei, ei nyt puhuta sellaisesta; vai? Glahn, minä olen ajatellut Teitä, Te voitte riisua takkinne yltänne ja kastua likomäräksi toisen vuoksi, minä tulen Teille…"
Minä nykäytän olkapäitäni ja jatkan:
"Minä ehdotan sen sijaan Teille tohtoria. Mitä Teillä on häntä vastaan?
Mies parhaassa ijässä, terävä mies. Punnitkaa asiaa."
"Kuulkaa minua vain hetkinen…"
"Aesopus, minun koirani odottaa minua majassa." Minä otin hatun päästäni, heilautin hyvästiksi ja sanoin taas: "Tervehdän Teitä, jalo neito."