— Te maksatte siis Gemlaan asti, neljänkymmenen äyrin lisämaksulla, sanoo konduktööri. — Mutta Gemlasta saatte lunastaa piletin eteenpäin.
— Minä olen vasta maksanut sata kahdeksantoista kruunua, huomautin minä; mutta maksoin kuitenkin myöskin ylimääräiset neljäkymmentä äyriä. Nyt oli minun kärsivällisyyteni lopussa, hyökkään asemalle Gemlassa huutaen pilettiluukkuun:
— Kuinka kauas pääsee tätä rataa myöten?
— Miten? Kalmariin, vastataan.
Enkö voinut päästä pitemmälle, oliko mahdotonta tulla hiukan kauemmaksi? Aivan mahdotonta. Sillä vastassa oli Itämeri.
— No, antakaa sitten piletti Kalmariin!
— Mikä luokka?
Oho, hän kysyi mikä luokka! Mies ei nähtävästi tuntenut minua, ei ollut lukenut mitään kirjoistani. Vastasin hänelle ansion mukaan:
— Ensimäinen luokka!
Maksoin ja hain paikkani junasta.