Ja puut ja kivet ja talot ne tanssivat silmieni ohi sitä mukaa kuin etenimme. Kahdella hevosella ajoin minä kievariin.
SORMUS.
Näin kerran eräässä seurassa rakastuneen nuoren naisen. Hänen silmänsä loistivat silloin kaksin verroin sinisinä ja säihkyvinä, eikä hän osannut ollenkaan peittää tunteitaan. Ketä hän rakasti? Nuorta herraa ikkunan luona, perheen poikaa, univormupukuista miestä, jolla oli ääni kuin leijonalla. Ja voi, miten hänen silmänsä rakastivat sitä nuorta miestä ja miten rauhattomana hän istui tuolillaan!
Kun me kuljimme kotiin yöllä, sanoin minä, koska tunsin hänet niin hyvin:
— Kuinka ilma on kirkas ja ihana! Onko sinulla ollut hauska tänä yönä?
Ja vastatakseni hänen salaiseen toivomukseensa vedin minä kihlasormuksen sormestani jatkaen:
— Katsos, sinun sormuksesi on käynyt liian ahtaaksi, se painaa.
Mitähän jos antaisit sen suurentaa?
Hän ojensi kätensä kuiskaten:
— Anna se minulle, niin se kyllä suurenee.
Ja minä annoin hänelle sormuksen.