Hän tulisi kyllä saamaan sen käsiinsä sillä tavalla; tuo pikku riiviö ei heittäisi vähemmälle. Näin vastenmielisyydellä, että hänelle todella onnistuisi saada se ulottuviin ja kuulin hänen sanovan:
— Nyt ei enää ole pitkältä.
Katsoin ympärilleni. Suuri joukko ihmisiä katsoi poikaa ja minua. Ja käännyin äkkiä kannoillani ja lähdin tieheni.
Mutta tuntia myöhemmin kuljin jälleen Karl Johanilla etsien samaa poikasta. Häntä ei näkynyt missään. Astuin tanskalainen kaksikruununen kädessäni etsien häntä kauan aikaa; olisin tahtonut sopia hänen kanssaan ja antaa hänelle pienen roposen kinnaspariksi. No — ehkä hän olisikin ostanut rahoilla tupakkaa tai jos hän oli oikeaa maata, olisi hän kenties juonut ne suuhunsa; oli oikeastaan väärin antaa hänelle mitään. Näissä ajatuksissa lähdin kotiin.
Tämä tapahtui eilen illalla.
Mutta tänään olen, kuten sanottu, taas ajatellut sanomalehtipoikaa. Muistelen hänen laihaa käsivarttaan, ja niitä paria veripisaraa hänen rystysillään. Ja näen edessäni koko hänen pienen vekaravartalonsa, kun hän makasi vatsallaan rautaristikolla kieli ulkona suusta ja ojentaen sormet pitkiksi saadakseen käsiinsä nuo kaksi hopearahaa.
HIEMAN PARIISIA.
Kauneus ja voima ympäröivät minua, ohitseni vierii loistava ja kuumeinen elämä. Tämä kansa on soihdunkantaja-kansaa, pienimmänkin tilaisuuden sattuessa joutuu se tunnelman valtaan, sytyttää raketteja, sinkoaa ympärilleen säkeniä.
Kaikki on täällä yhtyneenä, paheet, turmelus, kauneus, voima. Keskellä mahtavan arkitehtuurin ja taiteen poljentoa kaikuu samalla mitä korviavihlovin laulu ja alkuperäisin soitanto. Minkälaisia posetiivejä ja katulaulajia Pariisissa onkaan! Eikä koko Ranskan historiassa ole ainoatakaan suurta säveltäjää. Ihmiset viheltelevät usein kadulla jotain marssia, vaan eivät astu samassa tahdissa. Kun kansalliskaarti, tai Versaillesin-joukot kulkevat kaupungilla, on tahti aivan surkuteltava. Marseljeesiahan kuulee ulkomailla soitettavan paremmin kuin Pariisissa.
Mutta tämä kansa hyräilee, laulaa ja soittaa mielellään. Elämä ja ilo huumaa heidät ja kohottaa heidät pilviin. Huudetaan ääneen toisilleen kaduilla, huudetaan hevosille, läimäytellään räiskyviä iskuja pitkällä piiskalla. Ja heidän etevämmyytensä ja heidän vierasmaalaisten halveksumisensa rinnalla esiintyy heidän lapsellinen uteliaisuutensa. Jos he näkevät kadulla kiinalaisen tai vaikkapa arabialaisenkin, kääntyvät he katsomaan taakseen. San Franciskossa ei käännytä katsomaan edes rengasnenäistä alkuasukasta.