— Niin, tuolta mustatukkaiselta. Wladimierziltä.
— Oletteko hänen vaimonsa? Minä vastasin:
— En, olen hänen orjansa.
VI.
Hän valitti sitten monena iltana peräkkäin, ettei voinut maksaa rahojani takaisin. Pyysin, ettei hän pahoittaisi mieltäni, ettei hän sanoisi sitä niin ääneen, että kaikki sen kuulivat, ja monet nauroivat hänelle.
— Minä olen roisto ja hulttio, sanoi hän. — Olen lainannut teidän rahanne enkä voi maksaa niitä takaisin. Hakkaisin oikean käteni viisikymmenmarkkasesta.
Minun oli vaikea kuulla tätä puhetta ja tuumin, kuinka voisin hankkia hänelle rahat, vaikka en voinutkaan.
Hän jatkoi:
— Ja jos muuten kysytte miten asiani ovat, niin on se keltapukuinen nainen matkustanut sirkuksensa mukana pois. Olen unohtanut hänet. En enää muistele häntä.
— Ja kuitenkin kirjoitit hänelle kirjeen tänäänkin, sanoi toinen hänen tovereistaan.