Nyt kävivät kaikki miehet tarkkaavaisiksi Sakeuksen ihmeellisistä kysymyksistä ja katsoivat häneen ällistyneinä.
— Mikä sinun on? kysyy joku.
— Minä löysin sormeni, katkenneen sormeni ruoasta, selitti Sakeus. — Tuo on keittänyt sen, hän antoi sen minulle ruoan seassa. Tässä on kynsikin.
Silloin pääsi äkkiä naurunremakka joka pöydästä ja miehet huusivat yhteen ääneen:
— Onko hän keittänyt oman sormesi ja antanut sinulle syödä? Sinä olet jyrsinyt sitä huomaamatta, olet pistänyt poskeesi yhden syrjän.
— Minä näen huonosti, vastasi Sakeus. — En tietänyt… en voinut ajatella…
Äkkiä hän pysähtyy, kääntyy oveen päin ja menee taas ulos.
Työnjohtajan täytyi palauttaa rauha ruokahuoneeseen. Hän nousi, kääntyi kokin puoleen ja sanoi:
— Keititkö sormen muun lihan joukossa, Polly?
— En, vastasi Polly. — Hyvä Jumala, en toki. Minkälaisena miehenä te pidätte minua? Keitin sen erikseen aivan toisessa padassa…