Puhutaan ilmasta, ettei parempaa voi odottaakaan näin myöhään syksyllä, mutta että syyskyntö paha kyllä nyt täytyy pysäyttää märkyyden takia. Keskustelu ei ollut lainkaan virkeätä ja toinen tytöistä sanoi minulle, että olin niin hiljaa ja miksi niin?
Sen tähden kai että pitää lähteä, vastaan minä. Maanantai-aamuna olen minä kahden peninkulman päässä täältä.
Sitten kai saamme lähtöryypyt tänä iltana?
Joku virnisti tälle kysymykselle, että se oli oikein minulle, kun istuin ja olin niin saita ja annoin viinin viipyä. Mutta minä en tuntenut noita tyttöjä enkä välittänyt heistä, muuten olisin ollut toisin.
Mitkä lähtöryypyt? kysyin minä. Minä olen ostanut kolme pulloa viiniä, jotka minun pitää viedä erääseen paikkaan.
Kannatko sinä viiniä kaksi peninkulmaa mukanasi? kysyi tyttö, kovasti nauraen. Tien varrellahan on monta kauppapuotia?
Neiti unohtaa että huomenna on sunnuntai ja että kaikki puodit ovat silloin suljettuina, vastasin minä.
Nauru lakkasi, mutta mieliala ei muuttunut ystävällisemmäksi minua kohtaan, kun suuni niin puhtaaksi puhuin. Minä käännyin talon emännän puoleen ja kysyin loukkaantuneena mitä olin velkaa.
Eihän sen kiirettä ole? Eikö huomenna ehtisi?
Ei, oli kiire. Olin ollut kaksi vuorokautta, miettikää mitä maksaa.