Minä otin kuvan seinältä, puhalsin siitä tomun ja käärin sen varovasti kokoon; sen sijalle hirsiseinään jäi vaalea nelikulmio. Sitten minä hyvästelin.
Vaimo tuli jälessäni ulos kysymään enkö voisi odottaa, kunnes Olga tulisi kotiin ja saisi kiittää minua? Kunpa voisinkin!
Mutta minulla ei ollut aikaa. Sanokaa hänelle terveisiä, että jos hän on jostakin asiasta epävarma, niin saa lukea käyttö-ohjeesta.
Vaimo seisoi pitkän aikaa katsellen jälkeeni. Minä käydä kuhnailin tietä pitkin ja olin erittäin tyytyväinen siihen mitä olin tehnyt. Nyt oli minulla kannettavana vain säkki ja olin levännyt, aurinko paistoi ja tie oli hiukan kuivahtanut. Niinpä aloin laulella tyytyväisenä tekooni.
Hermoheikkoutta…
Minä päädyin Hersätiin seuraavana päivänä. Kun siellä näytti kovin isoiselta ja hienolta, aijoin ensin mennä ohi; mutta juteltuani hiukan renkien kanssa pihalla päätin astua nimismiehen eteen. Olin tehnyt ennenkin työtä rikkaille ihmisille, mainitkaamme nyt esimerkiksi Övrebön kapteeni…
Nimismies oli pieni, leveähartiainen, hänellä oli valkoinen kokoparta, kulmakarvat olivat tummat. Hän puhui karskisti, mutta silmät olivat hyvänsuovat; myöhemmin ilmeni että hän oli hauska mies, laski joskus leikkiä ja nauroi oikein sydämen pohjasta. Toisinaan hän myös osui olemaan ylpeä asemastaan ja varakkuudestaan ja siedettävän kunnianhimoinenkin.
Ei, ei minulla ole mitään työtä. Mistä te tulette?
Minä mainitsin muutamia paikkoja matkani varrelta.
Teillä kai ei ole nyt yhtään rahaa ja käytte pyydellen?