Tietysti ette. Mutta suoraan sanoen, se pusero… Saanko sanoa mitä ajattelen?
Kyllä, olkaa hyvä.
Pusero puki teitä paremmin.
Kas niin, piru nämä kaupunkivaatteet periköön! Minä istuin hautoen muita ajatuksia päässäni enkä välittänyt tästä keskustelusta.
Viivyttekö kauan kaupungissa? kysyn.
Niin kauan kuin Lovisakin, me olemme ostokset tehneet. Ei, aika kuluu liiankin pian… Sitten hän taas ilostuu ja kysyy hymyillen: Oliko teistä hauskaa maalla meidän luonamme?
Oli. Se oli hyvä aika.
Tuletteko pian takaisin? Ha-ha-ha!
Hän varmaankin istui vain ja piti minua pilkkanaan. Hän tahtoi ehkä osoittaa tietävänsä salaisuuteni, ettei ollut oikein sen osan laita, jota olin maalla näytellyt. Lapsi rukka — minähän kykenen opettamaan työmiestä, olenpa ammattimieskin monessa asiassa. Varsinaisessa elämäntyössäni taas saavutan tarkalleen vain lähinnä parasta siitä, mitä uneksin.
Pyydänkö isää kevääksi lyömään paaluun ilmoituksen, että te otatte suorittaaksenne kaikenlaatuisia vesijohtotöitä?