Minä näet olen yhä heikkohermoinen.
Huoneessani lepää kone. Minä en saa sitä enää kokoon, sillä puulaitteen isoimmat osat ovat jääneet erääseen pappilaan maalle. Samapa se, minun rakkauteni siihen onkin laimentunut. Hyvät herrat hermosairaat, me olemme kehnoja ihmisiä, emmekä me minkäänlaisiksi elukoiksikaan kelpaa.
Jonakin päivänä kai tuntuu liian ikävältä yhä olla tajuton ja minä matkustan taas johonkin saareen.