Eräänä päivänä opetti Harald minua istuttamaan puunsiemeniä ja pensaantaimia. Minä en entuudesta tiennyt mitään tästä taidosta; kun kävin pientenkoulua ei asia vielä ollut esillä. Mutta kun olin oppinut menettelytavan, tuli minusta ahkera istuttaja sunnuntaisin. Vastalahjaksi opetin Haraldille yhtä ja toista hänen ikäiselleen sopivaa ja meistä tuli hyvät ystävät.
8.
Kaikki olisi käynyt hyvin, ellei nuorta neitiä olisi ollut, minä havaitsin päivä päivältä pitäväni hänestä enemmän. Hänen nimensä oli Elischeba, Elisabeth. Ei hän mikään erinomainen kaunotar ollut, mutta hänellä oli punainen suu ja sininen tytön katse, joka häntä somisti. Elischeba, Elisabeth, sinä käyt päiväsi ensisarasteessa ja silmäsi ovat keksineet maailman. Puhuessasi eräänä iltana naapuritalon nuoren Erikin kanssa kuohui silmissäsi kypsyys ja sulo…
Grindhusenilla ei ollut hätää. Nuoruutensa aikana oli hän susi tyttöjen perään ja vieläkin hän kävi keikaroiden entiseen tapaansa ja piti hattuansa kallellaan. Mutta pahoin hän oli kesyttynyt ja tullut hiljaiseksi — niinkuin odottaa sopi, se oli luonnon järjestys. Mutta kaikki eivät seuranneetkaan luonnon järjestystä eivätkä kesyttyneet, mihinkäs he joutuisivat? Ja entäs pikku Elisabeth, joka muuten ei ollutkaan pieni, hän oli äitinsä mittainen. Ja äitinsä korkean poven hän oli perinyt…
Ensimäisen sunnuntain jälkeen ei minua oltu kutsuttu kyökkiin kahville, ja minä halusin pitää asian sellaisena ja tein voitavani sen hyväksi. Mutta vihdoin tuli eräs piioista keskellä viikkoa tuomaan sellaista tietoa ettei minun pitänyt puikkia metsään joka sunnuntai-iltapäivä, vaan tulla sisään kahville. Se oli rouvan tahto.
Hyvä.
Hyvä.
Pukeutuisinko pyhävaatteisiini? Ei ehkä haittaisi, vaikka tuo nuori tyttö saisi pienen ajatuksen minusta, että minä omin ehdoin olin luopunut kaupunkielämästä ja ottanut orjan muodon päälleni, vaikka todellisuudessa olinkin teknillinen kyky, joka osasi laittaa vesijohtoja. Mutta pukeuduttuani tuntui minusta kuin työvaatteet sopisivat paremmin, joten jälleen riisuin pyhäpuvun ja piilotin sen säkkiini.
Kyökissä minut totta tosiaan otti vastaan rouva eikä neiti. Hän jutteli kauan kanssani ja oli asettanut pienen valkoisen liinan kahvikuppini alle.
Tuo munatemppu tulee meille kyllä kalliiksi, sanoi hän ja hymyili hyväntahtoisesti. Nyt on poika jo käyttänyt puoli tusinaa munia.