Tiedänkö minä?
Kyllä. Jos sinut oikein tunnen.
Grindhusen leppyi taas.
Mutta päivällislevolla leikatessani hänen tukkaansa minä taas häntä loukkasin suosittelemalla hänelle päänpesua.
Että noinkin ikämies kuin sinä saattaa olla niin narrimainen, sanoi hän.
Ja Jumala ties eikö Grindhusen ollutkin oikeassa. Hänellä oli koko punainen tukkansa tallella vaikka hän oli appiukko…
Aikoiko ullakolla kummitella? Kuka siellä oli yht'äkkiä eräänä päivänä käynyt ja järjestänyt ja somistanut? Grindhusenilla ja minulla oli kummallakin oma makuupaikkamme, minä olin ostanut itselleni kaksi peittoa, hän taas makasi joka yö täysissä tamineissa, mitään riisumatta, ja kaivautui heiniin minne hyvänsä. Nyt oli suoristeltu minun paria peittoani, niin että ne pettävämmin näyttivät sängyltä. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, joku piioista kaiketi tahtoi opettaa minulle hiukan ihmistapoja. Samapa tuo.
Nyt minun piti sahata reikä toisen kerroksen lattiaan, mutta rouva pyysi minua odottamaan huomiseen, pappi matkusti silloin kappeliin, joten työni ei häntä häiritsisi. Mutta aamun tullen asia taas siirrettiin tuonnemmaksi, neiti Elisabeth oli lähdössä kauppiaaseen isoille ostoksille ja minun piti mukaan kantajaksi.
Hyvä, minä sanoin, minä tulen jälessä.
Oliko tuo kultainen tyttö päättänyt kärsiä seuraani? Hän sanoi: