Mutta osaatko sinä yksin?
Kyllä. Olen ollut siellä ennen, ostamme sieltä ruokamme.
Kun en mielelläni voinut kulkea koko seudun läpi savisessa työpuvussani, otin ylleni kaupunkihousut, mutta annoin puseron jäädä. Siten minä lähdin neidin jälkeen. Oli yli puoli peninkulmaa käveltävänä; viimeisellä neljänneksellä näin neiti Elisabethin silloin tällöin edelläni, mutta varoin tulemasta liian likelle häntä. Kerran hän kääntyi; minä painauduin pieneksi ja väistyin metsänrantaan.
Neiti jäi kauppapaikkaan jonkun ystävättärensä luo, ja minä palasin kotiin puolen päivän tienoissa tavarat mukanani. Minut kutsuttiin keittiöön syömään. Talo oli kuin kuollut, Harald oli poissa, piiat silittivät vaatteita, Oline yksin puuhaili keittiössä.
Päivällisen jälkeen menin toisen kerroksen eteiseen ja aloin sahata.
Tule nyt tänne sisään hiukan auttamaan minua, sanoi rouva ja meni edelläni.
Me kuljimme papin kanslian ohi ja tulimme makuukamariin.
Haluan siirtää sänkyni toiseen paikkaan, sanoi rouva. Se on liian lähellä uunia talvella, on niin kuuma.
Me siirsimme sängyn ikkunan luo.
Etkö luule, että tässä on parempi? Vilpoisempi? kysyi hän.