Kyllä. Siinä on nyt aivan toinen ääni.
Ja minne päin neiti nyt neuvoo minut?
Övreböhön, Falkenbergin luo.
Kenen luo?
Falkenbergin. Menkää suoraa tietä, ja kun olette puolitoista neljännestä kävelleet, on oikealla paalu. Kääntykää siitä.
Silloin istui Falkenberg heti rapuille ja kyseli neidiltä ristiin rastiin Övrebön Falkenbergeista. Kas vain että hänen piti täällä tavata sukulaisia ja niin sanoakseen palata kotiinsa jälleen! Kiitoksia neiti, erittäin. Hän oli tehnyt Falkenbergille suuren palveluksen.
Niin mentiin taas ja minä kannoin säkkejä.
Metsään tultuamme me istuimme harkitsemaan. Oliko suotavaa että joku
Falkenberg pianonvirittäjäin arvoluokasta tuli Övrebön kapteenin
luo ja oli hänen sukulaisensa? Minä olin pelokkaampi ja sain
Falkenberginkin epävarmaksi. Mutta voi se olla huvittavaakin.
Eikö hänellä ollut papereita joissa oli hänen nimensä? Todistuksia?
Kyllä, mutta perhana, niissähän oli vain että olen kelpo työmies.