Osaatteko sellaistakin? kysyi hän suurin silmin.
Kyllä, osaan kyllä. Olen virittänyt naapuritaloissa.
Minulla on flyygeli. Kyllähän minä mielelläni —
Rouva voi olla huoleton.
Onko teillä mitään…?
Todistuksia minulla ei ole. En ole huolinut niitä pyytää. Mutta rouvahan voi kuulla.
No, niin niin, olkaa hyvä.
Rouva meni edellä, hän perässä. Heidän ovessa mennessään minä näin tupaan, jossa oli paljon tauluja.
Piiat hyppäsivät edestakasin kyökissä ja pitivät silmällä minua, vierasta miestä; toinen piioista oli oikein soma. Minä istuin iloiten siitä, että olin tänään ajellut partani.
Kului kymmenen minuuttia, Falkenberg oli alkanut virittää. Rouva tuli kyökkiin ja sanoi: