Ja minä saatoin vastata:
Minä olen vain iloinen niin kauan kuin kapteeni pysyy poissa.
Niin, vastaa Falkenberg. Kuules, jos minä saan vihiä siitä, ettei kapteeni ole hyvä häntä kohtaan, niin silloin paukahtaa.
Niinpä tapahtui, että Falkenberg eräänä iltana lauloi lauluni. Ja yhä edelleen oli ylpeä hänestä. Rouva tuli, hänen piti toistaa laulunsa ja laulaa yksi lisää, hänen kaunis äänensä täytti kyökin ja rouva sanoi ilmeissään: Ei mutta — olenko koskaan moista kuullut!
Silloin aloin kadehtia.
Oletteko opetellut laulamaan? kysyi rouva. Osaatteko nuotit?
Kyllä, vastasi Falkenberg, olen ollut lauluseurassa.
Mutta tässä hänen olisi pitänyt vastata että ei, pahakyllä hän ei ollut opetellut yhtään, mietin minä.
Oletteko laulanut jollekin joskus? Onko joku kuullut Teitä?
Minä olen laulanut välistä tanssihuveissa. Sitten vielä eräissä häissä.