No —! sanoi rouva ja sai ajatuksen. En tiedä — jos rahaa tarvitsette niin…
Minä pelastin itseni ja vastasin:
Niin, paljon kiitoksia.
Falkenberg ei puhunut mitään.
Niin, olkaa hyvä ja sanokaa pois vain. Tehkää hyvin! sanoi hän ja ojensi minulle pyytämäni setelin. Entäs te?
Ei mitään. Kiitos vain, vastasi Falkenberg.
Jumalani, miten minä taas hävisin, kuinka kuuperruin maahan! Ja Falkenberg, tuo hävettävä henkilö, joka istui ja oli niin rikas eikä tarvinnut mitään etukäteen! Minäpä revin vaatteet hänen yltänsä tänä iltana ja paljastan hänet!
Mikä luonnollisesti ei kumminkaan tapahtunut.
17.
Ja päivät ne kuluivat.