Me tervehdimme kunnioittaen ja vastasimme, että kiitos, kyllä se hyvin luistaa.
Puhelimme hetkisen siitä, mitä olimme kaataneet ja mitä oli jäljellä; kapteeni kiitti meitä siitä, että kannot olivat lyhyitä ja siistiä. Sitten hän laski mitä olimme tehneet päivän osalle ja sanoi, että se oli tavallinen määrä.
Kapteeni unohtaa vetää pois sunnuntait, sanoin minä.
Siinä olet oikeassa, vastasi hän. Sitten siitä tulee tavallista enemmän. Onko mitään särkynyt? Kestääkö saha?
Kestää.
Ei kumpikaan ole loukkaantunut?
Ei.
Hiljaisuus.
Teidän kai ei oikeastaan tulisi saada ruokaa minulta, mutta kun olette sen pitäneet parempana, niin saadaan se ottaa huomioon tilissä.
Me kyllä tyydymme kapteenin päätöksiin.