Falkenberg asetti kaikkein nähden pullon suullensa ja joi, sitten hän kuivasi sen kädellään ja antoi vierusmiehelleen. Syntyi parempi mieliala meitä kohtaan, me olimme kelpo miehiä, meillä oli pulloja taskuissa ja me annoimme niitten kiertää; lisäksi olimme me vieraita ja toimme mukanamme hiukan vaihtelua. Ja Falkenberg sanoi monta mukavaa asiaa suutari Markuksesta, jota hän itsepintaisesti kutsui Luukkaaksi.
Sisällä jatkui tanssi, mutta yksikään tyttö ei lähtenyt joukostamme. Minä varron, että Emmankin tekee mieli takaisin meidän luo, sanoi Falkenberg kerskaten. Heleena ja Rönnaug ja Saara siinä seisoivat; kun he olivat juoneet pullosta, kiittivät he kauniisti kädestä pitäen, niinkuin tapa oli; mutta oli siellä taas toisia, jotka olivat hienostuneet ja sanoivat vain: kiitos ryypystä! Heleenasta tuli Falkenbergin tyttö, Falkenberg otti häntä vyötäisiltä ja selitti, että hänellä oli niinkuin halu häneen. Kun he vetäytyivät yhä kauemmaksi meistä muista, ei kukaan heitä siltä huutanut; me muutimme pareiksi kaikki tyyni ja kuljimme kukin tietämme metsään. Minä olin saanut Saaran.
Kun me palasimme metsästä, seisoi Rönnaug vielä ulkona vilvoittelemassa. Onpas siinä tyttöä, oliko hän seisonut täällä koko ajan! Minä tartuin hänen käteensä ja juttelin hänelle hiukan, hän vain hymyili kaikkeen mitä minä sanoin, eikä vastannut. Kun me aloimme mennä metsään päin kuulimme Saaran huutavan jälkeemme pimeään: Rönnaug, tule, mennään jo kotiin! Mutta Rönnaug ei vastannut, hän oli niin vähäpuheinen. Maitoihoinen hän oli ja iso ja hiljainen.
20.
Ensi lumi on pudonnut, se sulaa heti, mutta ei taida talvi olla kaukana. Meidän metsätyömmekin kapteenin luona on loppumassa, lienee vain parin viikon aika jäljellä. Mitä sitten aljetaan? Tunturilla oli rautatietyötä ja oli ehkä hirrenhakkuutakin yhdessä ja toisessa talossa, johon satuttaisiin. Falkenberg puolsi rautatietyötä.
Mutta minun koneeni ei valmistuisi niin lyhyessä ajassa. Kummallakin meillä oli hommamme, paitsi konetta oli minulla tuon kynnen pano piippuun ja illan hetket tahtoivat käydä minulle liian lyhyiksi. Falkenbergillä taas oli Emma lepytettävänä. Kuinka se oli epävarmaa ja edistyi hitaasti! Emma oli seurustellut suutari Markuksen kanssa, no niin; mutta Falkenberg puolestaan oli eräänä tunnelmarikkaana hetkenä lahjoittanut piika Heleenalle silkkiesiliinan ja kuorilla koristellun lippaan.
Falkenberg oli pulassa ja sanoi:
Ei täällä ole muuta kuin vihaa ja haukkumisia ja joutavuutta joka taholla.
Niinkö luulet?
Niin, sitä laatua olen minäkin, jos tietää tahdot. Minä en saa häntä mukaan tunturille.